Tero Vesterinen on tilittänyt mediassa avoimesti vaikeista ajoistaan ja suhteestaan alkoholiin.
Vuonna 2010 Tero Vesterinen, silloin 35-vuotias, kohtasi elämänsä käännekohdan makoillessaan turkulaisen taksin lattialla. Hengittäminen tuntui raskaalta, ja puhelimen etsiminen puutunein käsin oli lähes mahdotonta. Hänen mielessään pyöri vain yksi ajatus: soittaa viimeinen puhelu puolisolleen, sillä hän oli varma, että sydänkohtaus oli vienyt voiton.
Vesterinen, menestys ja sen hinta
Hänen nousu kotimaisen popmusiikin huipulle oli alkanut edellisenä kesänä. Vastikään perustettu Vesterinen Yhtyeineen oli saavuttanut merkittävää menestystä, mukaan lukien radiohitti, suosittu albumi ja kolme Emma-ehdokkuutta. Kuitenkin kulissien takana juhliminen oli vienyt veronsa. Keikkailun jälkeinen ilmainen alkoholi oli muodostunut osaksi elämää, ja Vesterinen oli usein juhlinut tappiin asti.
Edellisenä iltana Lappeenrannassa onnistuneen keikan jälkeen hän oli jälleen kerran juhlinut pitkälle yöhön. Taksissa matkalla takaisin kotiin Vesterinen tunsi sydämensä pettävän, mutta Turun yliopistollisen sairaalan kardiologi antoi yllättävän diagnoosin: paniikkikohtaus.
Paniikkikohtauksesta huolimatta hän nousi lavalle muutamaa tuntia myöhemmin, rauhoittavien lääkkeiden avulla. Keho oli kuitenkin antanut selkeän varoituksen, että elämäntapa oli käymässä liian raskaaksi.
Kohti parempaa
Alkoholinkäytöstä oli tullut ongelma paitsi Vesteriselle itselleen myös hänen perheelleen. Suomalaisten miesten tapaan Vesterinenkin huomasi, että alkoholi aiheutti terveysongelmia ja kiristi perhesuhteita. Työikäisten suomalaisten keskuudessa arvioidaan olevan 300 000–400 000 alkoholiongelmaista, ja Vesterinen oli yksi heistä vielä vuonna 2017.
Vaikka Vesterinen oli menestyvä muusikko, hän alkoi tuntea syyllisyyttä, kun lähti kotoa keikoille, jättäen puolisonsa hoitamaan arkea lasten kanssa. Lupa olla juomatta kotona ei ulottunut keikkamatkoille, ja alkoholi virtasi illasta toiseen. Alkoholi toi hetkellistä iloa, mutta paluu kotiin toi mukanaan syyllisyyden. Hän alkoi peitellä juomistaan ja asetti itselleen rajoja, jotta voisi uskotella hallitsevansa tilannetta.
Vesterinen joutui kuitenkin myöntämään, että alkoholinkäyttö ei enää tuonut samaa iloa kuin ennen. Paniikkikohtaukset, ahdistus ja krapula alkoivat kalvaa mieltä, ja hän yritti epätoivoisesti löytää kadonnutta elämäniloa lisäämällä alkoholinkäyttöä. Lopulta hän joutui kyseenalaistamaan kykynsä olla hyvä isä ja puoliso. Tämän jälkeen hän ymmärsi, että hänen oli joko haettava apua tai menetettävä perheensä.
Päätös hakea apua ei ollut helppo, sillä itseluottamusta heikensivät epäonnistumisen ja häpeän tunteet. Hän aloitti toipumisen masennusdiagnoosin ja terapiaan pääsyn myötä. Vaikka terapia oli haastavaa, hän näki sen mahdollisuutena tutustua itseensä ja muuttua. Nyt Vesterinen on jättänyt humalahakuisen juomisen taakseen ja keskittyy nauttimaan elämästä selvin päin.
Nautinto nykyhetkestä
Musiikki tuottaa nykyään hänelle enemmän iloa kuin alkoholi koskaan toi. Vaikka takahuoneet keikoilla tarjoavat edelleen ilmaisia juomia, ne eivät enää houkuttele samalla tavalla kuin ennen. Vesterinen on oivaltanut, että alkoholista luopuminen on ollut avain hänen perhe-elämänsä ja uransa pelastamiseen. Hän ei enää ole valmis uhraamaan tärkeitä asioita alkoholin vuoksi.
Herättikö artikkeli kysymyksiä tai ajatuksia, ota meihin yhteyttä jos haluat kommentoida.